Treenaamassa Sin´llä. Tein pätkissä, meni itse asiassa oikein hyvin, ei ollut ollenkaan tahmea mutta väsyi kyllä aika nopeasti. Grim parka ei päässyt tietenkään tekemään mitään. Mia toi Ainon Purinalle kun olin pummannut se itselleni Riksun kisoihin paikkaamaan Grimiä ;o)

Olin hakemassa Saria klo 06.45 la aamuna :-o Eka rata oli itse asiassa aika haasteellinen, varsinkin kun ei oltu liidetty yhdessä kahteen vuoteen..Alussa oli kovasti vääntöä missä Aino kääntyi ihanasti, siitä puomille johon lähti miljoonaa niin kuin aina, mietin että mitä hän se tekee päädyssä.. kun jäin kuin nalli kalliolle. Olin päästänyt Ainon edelle jotta sain eliminoitua yhden esteen mihin mm Brandy ja Josko irtosivat :-o Aino pysähtyi täydellisesti puomin päähän ja jäi odottmaan minua, katsoi väärälle puolelle ja yritti saada Leena Rantamäki-Lahtiselta luvan jatkaa.. Oli sitten hämillään kun minä toiselta puolelta annoin luvan ;o) Sen jälkeen oli vähän kinkkinen kohta takaa leikkauksella ja sieltä A:lle, meni hyvin, sitten putken kautta pujottelun avokulmaan, menin varmuuden vuoksi törkkäämään mutta ei silti taipunut kakkosväliin :o/ Olipa harmi kun muuten oli niin hyvä rata, kontaktitkin niin jämptit ja tarkat että Mia olisi ollut tosi tyytyvöinen jos olisi nähnyt :o)

Toinen rata oli tylsä ja helppo. Alun olin suunnitellut ottavani vastaan jotta olen oikealla puolta A:ta. Sitten Brandy tömähti rengasta päin, Josko meni renkaan ja kehikon välistä...nopeat koirat eivät välttämättä ehtineet oikaista itseään ennen rengasta siis. Koska Aino on ennenkin törmäillyt pahasti siihen päätin muuttaa suunnitelmaa jotta ei vaan käy hullusti, päädyin ottamaan vedolla ja sitten valssata A.n toisella puolella, siinä oli putki alla enkä ollut niin tutustunut joten hukkasin siiten vähän esteen A.n jälkeen, AIno kuitenkin korjasi sen. Nyt sitten laskin sen varaan että pysähtyy puomin lopussa, työntäisin siitä poispäin hypylle. No, meni sitten niin s.....n lujaa puomin että sanoin varmuuden vuoksi AINo, kun näytti siltä ettei todellakaan meinaa pysähtyä, pysähtyihän tuo mutta vasta hiekalla. Pyörähti sitten minua kohti kun olin jälessä ja siinä samalla oli kuulemma tassu osunut puomiin :o/ Loppurata hyvin ja minä luulin tosiaan että oli nolla :-o Hyllyhän se sitten olikin.

Kolmas rata oli hyppis, ihan kiva sellainen. Nyt Aino oli jo aika kuuma...leuat väpätti jo ulkona ja oli vaikea saada kontakitia siihen. Mieletöntä kyytiä ensin alku, sitten valssi ja taaksetörkkäys, putken ja kiemuran kautta suoraan putkeen ja n 100 asteen umpikulma pujotteluun. Suunnittelin näin,  jos on nolla pujotteluun asti, tungen siihen väkisin valssin jotta saan varmistettua pujottelun. No, alku menikin hyvin vaikka meinas tulla äitiä ikävä alkusuoralla :-o  Taisin olla huolimaton väliin törkkäyksessä (ohjasin Grimin mukaan), ei sitten lähtenytkään taakaakiertoon, hyl. Ajattelin sitten että kokeillaan jos menis suoraan pujotteluun, läpystin reittä ja sanoin vaan kepit, ei edes vilkaissut minua ja painoi ehkä kolmanteen väliin :-o Loppu sitten ok vaikka lopussa sai varoa renkaan tukilautoja (liike tössäs ja rima alas) , Janne Toivola olikin kompastunut ja saanut ottaa tukea renkaasta :o/  Katsoin sitä jo tutustumisessa, siksi olin valppaana radalla. Moni tuomari osaa jopa nykyään huomioida koiran reitin ettei renkaan sivutuet ole tiellä, usein kuitenkin huomaa etteivät huomioi ohjaajan reittiä, vaarallista :o(

En oikein muita ehtinyt katsoa kun suurin osa ajasta meni sitten lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn. Brandy taisi voittaa yhden radan. Josko irtos tosiaan ekalla radalla sivuhypylle, toisella radalla meni renkaan ja kehikon välistä ja oli A.lla ennen kun Sari ehti tehdä mitään, hyppiksellä otti riman alas. En pahemmin ehtinyt seurustella enkä pahemmin näekään mitään, mutta ei ainakaan tullut tomaatteja niskaan vaikka olikin LAW.n takki päällä ;o)

Sunnuntaina vein sitten Grimin Mialle kun Patricia on tulossa sinne ma ja luvannut katsoa Grimin läpi. Tiistaina vien sen sitten Lotta Axelssonille Mevetiin. Sin ja Spice löysivät heti toisensa ja juoksivat miljoonaa ympäri pihaa :o) Sieltä sitten Tuijalle kylään. Olipa kivaa nähdä pitkästä aikaa! Vasta jälkeenpäin tajusin miten olin häntä kaivannut, ollaan toki puhuttu puhelimessa mutta ei se livekontaktia korvaa. Koska välimatka on niin pitkä niin kisat ovat olleet se paikka missä ollaan enimmäkseen tnähty. Tosiaan toivon että hän pian pääsee radoille kirmaamaan, vaikka Tuija onkin voitontahtoinen kova kisaaja niin on välillä yhtä huolimaton ja fiilishakuinen kuin minä, sehän lohduttaakin :o)