Purinalla perjantaina tehtiin Jaakon rataa jota oli käyttänyt edellis iltana. Tosi kiva rata, jopa minä jaakotin ainakin 4-5 kertaa, oli vaan pakko muuten kaarrokset olisivat venyneet niin pirusti. Kellotettiin yksi kohta, mitä kautta olisi nopeampi viedä. Se tapa mitä minä olin kuvitellut nopeammaksi olikin hitaampi, siinä sen taas näki, kaikki ei ole sitä miltä näyttää ;o)

Sinturalla menin pätkissä, lopuksi pujottelutreeniä. 90asteen avokulmaan on nyt ymmärtänyt aika hyvin, pitää vaan antaa paljon enenmmän tilaa kun Grimille.

La kisat Porvoossa. Olin Mian radalla nollakoirana. Grim karkasi tosi törkeesti puomilta kun mun piti juosta ohi ja valssata :o/ Kun jäin sitä ihmettelemään niin livahti tyrkkyhypylle mitä ei pitänyt ottaa, pistin sen takaisin puomille kun otti niin päähän, sitten vasta muistin että olin nollakoirana...no, ei siitä mitään aikaa silti olis saanut. Hitsi että tuo on ärsyttävää, no tulihan se nyt sen lujaa mutta ei sillä kyllä ole hajuakaan mitä halun sen tekevän siellä :o/ A oli sitten tosi hyvä ja pysähtyi hienosti vaikka tulikin lujaa, taisi huomata että kaikki ei nyt mennyt ihan nappiin puomilla.

Hyppis oli tuomariharjoittelijan Anne Viitasen tekemä. Aivan loistava vaikka aluksii tuntui vähän kököltä, kun siinä oli muutama käännös missä tiesin Grimin valuvan. Loistavaa oli että monessa kohdassa sai miettiä miten voisi viedä, ei ollut vaan yksi järkevä tapa suorittaa. Radat joissa saa käyttää aivoja ovat aina parhaita, voi kun niitä olisi enemmän. Joko voi ottaa riskillä ja jos se epäonnistuu niin menee plörinäksi, mutta jos onnistuu niin menee nappiin :o) No, päädyin yhteen takaaleikkaukseen ja jennytykseen pitkän suoraan pääteeksi sekä kahteen jaakotukseen toisessa paikassa :-o Kukaan muu ei tehnyt sitä kohtaa samalla tavalla, mutta päätin pysyä päätöksessäni. Se menikin aivan loistavasti :o) Myöhästyin vähäsen pussin jälkeen ja meinas tulla jaloille, sain kuitenkin tuupattua mutta tiputti sitä seuraavan riman :o/ Aika oli aivan loistava joten reittivalintani oli ollut oikea :o) 

Jäi tosi hyvä mieli vaikka tulokset eivät olleet hyviä, no puomi tietenkin vähän varjostaa..Tajusin että juuri tätähän minä rakastan agilityssä, ottaa riskejä ja luottaa koiraan. Fiilis kun se onnistuu on yksi syy miksi tähän on koukussa :o)